Joulun avaus... joulukatu... joulujuhla... joulupukki... joululaulut... joulutortut... joulu lahjat... joulukuusi... joulukoristeet.... joulukinkku... jouluaatto.... JOULU.

Huh huh. Vähemmästäkinhän tuota sekoaa. Kaupoissa joululaulut soi jo marraskuussa, ja kun joulukuu vihdoin koittaa, jokainen suistuu raiteiltaan. Joka tuutista tulee jouluelokuvia, joululauluja, jouluntoivotuksia. Joka viikonloppu on jotkin kissanristiäiset ja ihmiset rynnivät kaupoissa kyynerpää-taktiikalla täpötäyden kinkkulaarin viereen tappelemaan kuka saa parhaimman paistin, eniten konvehteja tai kauneimmat joulukortit. Joulu ei suinkaan ole ihmeiden ja yhdessä olon aikaa, sellaista se on vain saduissa. Joulu on aikaa jolloin stressataan, ollaan teennäisiä ja tuhlataan kaikki rahat tilpehööriin. Joulun jälkeen kiskotaan koristeet ja vilkkuvat värivalot helpottuneina alas ja aletaan odottamaan seuraavaa joulua. Sama oravanpyörä jatkuu, kunnes voi vanhuutta tekosyynä käyttäen ilmoittaa lopettavansa joulunvieton turhan stressin välttämiseksi. Jotkut vieraskoreat yksilöt tosin jatkavat joulunviettoa täysin rinnoin hamaan loppuun asti.

Itse en jaksa joulusta stressata, mutta eipä tuo mitään ilotulitusta siltikään ole. Näin aikuisiän kynnyksellä eivät oikein lumiukot tai joululaulut kiinnosta, ja jouluaattoillan lahjojen jännittäminenkin on vaihtunut pieneen odotukseen siitä, saako nyt edes osaa siitä listalta jonka on äidille marraskuussa tupannut. Eikä juhlamieli kuki oikein muutenkaan, vanhempien eron takia. Ensimmäinen joulu kahdessa osoitteessa ei oikein viritä oikeanlaiseen tunnelmaan.

Hyvää joulun odotusta sitä odottaville ja teille muille, vaikka juuri nyt ei siltä tunnukkaan, kyllä se menee ohi!